Puhuvatko jumalat papeilleen? Hyvä kysymys, vaan kuka tietäisi vastauksen? Papit puhuvat mielellään herrojensa suulla, mutta kukaan ei koskaan ole nähnyt jumalaa. Uskonnossa on kysymys uskosta, eikä tällaisiin kysymyksiin ole helppoja vastauksia.

Kirkot ja Jumalat

Marethílin huone ja kirkot ovat olleet riidoissa aina siitä asti kun Marethíl julistautui Carthian herttuaksi. Sekä jumalat että kuninkaat ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta palvelijoiltaan, eikä Marethíl suostunut hyväksymään palvelukseensa ketään, joka oli vannonut korkeimman uskollisuutensa ylemmille voimille.

Ainoan todellisen tappion Marethíl koki taistellessaan kirkkoja vastaan vuonna 22. Hän yritti kieltää kirkot, koska ne eivät vannoneet hänelle uskollisuutta. Viiden vuoden vainojen ja sotimisen jälkeen hänen oli pakko kuitenkin luopua taisteluista. Kuningashuone on sittemmin käynyt vielä kaksi uskonsotaa kirkkoja vastaan, mutta riitaiset lahkot ovat yhdistäneet aina voimansa ja pitäneet pintansa erilaisilla taktiikoilla. Fanaattinen raivo, jumalten mahti, pakeneminen ja uusien lahkojen perustaminen sekä maalaisten aseistaminen ovat osoittautuneet voittamattomiksi aseiksi kruunua vastaan. Merlockissa asuukin monia viisaita, varakkaita ja oppineita pappeja jotka eivät palvele kruunua vaan puhuvat kuningashuonetta vastaan.

Ainoat laajasti kansan keskuudessa palvotut jumalat ovat Gaersan ja Nerth. Gaersanilla on kymmenkunta temppeliä Merlockissa, Nerthiä palvotaan rannikoilla ja Carthiassa. Acrista ja Athairia palvotaan kaksosjumalina koillisessa Kaitainin keisarikunnassa, josta Merlockilaisetkin lahkot ovat peräisin. Pieniä paikallisesti palvottuja jumalia on tusinan verran, ja lahkoja ja kultteja enemmän kuin kukaan jaksaa laskea. Ylivoimainen enemmistö kulteista on salailevia, pieniä, sisäänpäinkääntyneitä ja maan alla toimivia järjestöjä, joista ulkopuoliset tuskin tietävätkään. Initiaatioriitit sisältävät usein verta, hikeä ja kyyneleitä, joilla koetellaan hakijoiden vakaumusta. Jumalat eivät ole Merlockilaisille välttämätön osa arkea, vaan vapaaehtoinen vaihtoehto, josta moni kieltäytyy.

Jumalien palvomiseen on monia syitä, usein riippuen jumalasta itsestään. Gaersanin uskotaan takaavan viljelijöille terveyttä, satoa ja onnea, Nerthin taas kalansaaliita ja suojaa myrskyiltä. Jumalat ovat valkean ja mustan mahdin lähteet, joten moni on valmis ottamaan aatelisten järjestämien vainojen riskin taatakseen onnea elämäänsä.

Harvat kokevat todellisen kutsun jumalaltaan. Nämä valitut usein koetellaan monin tavoin, mutta palkkioksi heistä voi tulla jumaltensa sankareita, ja heidät palkitaan suojeluksella tai voimalla. Mahtavat uskonsoturit ovat surmanneet ylimielisiä velhoja ja ritareita niin monesti, että valittuja varotaan syystä.

Gaersan

Viljelijöiden, maalaisten ja kaupunkien köyhimpien käsityöläisten keskuudessa Gaersan on suosittu jumala. Hänen pappinsa sanovat Valkoisen mahdin olevan Gaersanin mahtia, ja totta onkin että hänen seurakuntiensa elukat ovat komeampia ja pellot viljavampia kuin muiden.

Toisin kuin useimmat muut jumalat, Gaersan ottaa suojiinsa kenet tahansa halukkaan, siksipä hänellä onkin Merlockissa tuhansia palvojia. Vaikka hänen seurakuntaansa pääseevät niin herrat kuin narritkin, ovat hänenkin menonsa, rituaalinsa ja seurakuntansa salaisia. Vain harvat papit paljastavat henkilöllisyyttään, eivätkä rivijäsenetkään yleensä juuri melua jumalastaan. Kirkot ovat kivisiä rakennuksia, joiden ikkunat ovat niin korkealla ettei sisälle näe. Seurakunta kokoontuu usein huppujen ja kaapujen suojissa – osaksi kulttinsa salaisuudet suojatakseen, osaksi seuraavien kruunun vainojen pelossa.

Yleisesti tiedetään, että Valkoisen mahdin tie on myös Gaersanin käsitys hyvästä elämästä; hänen palvojiensa tulee elää elämää kunnioittaen, rehellisesti, nöyrästi sekä heikompiaan auttaen ja puolustaen. Hänelle pidetään suurimpia seremonioita viljelijöiden vuodenkierron suurina päivinä, kuten kylvöjen aloittamispäivänä tai sadonkorjuun päätöspäivänä.

Jokaista Gaersanin kirkkoa johtaa ylipappi ja papisto, ja koko Merlockin papisto valitsee keskuudestaan Gaersanin ylipapin. Tämänhetkistä ylipappia ei tunneta, mutta yleensä he ovat olleet Waldonilaisia.

Nerth

Gaersania ei juuri palvella Carthian saarella, koska Carthian maa on kivistä ja saari on pieni. Kansankirkon asemaan on siellä, samoin kuin Merlockin kalastajien keskuudessa, noussut Nerth.

Nerth on merenkävijöiden ja veneenveistäjien jumala, jota joskus sanotaan Gaersanin äidiksi tai siskoksi. Sanotaan, että jokainen merimies palvoo todellisuudessa Nerthiä, mutta tuskin edes kultin johtajat tietävät paljonko lampaita heillä on.

Nerthiä palvotaan vain merellä. Kun laivat ovat äänenkantaman päässä rannasta ja muista laivoista, miehistö usein yhtyy kapteenin johdolla Nerthin hymneihin ja rukouksiin. Ne jotka eivät jumaliin luota, ovat hiljaa, mutta harva osaa useinkaan jälkeenpäin sanoa ketkä kuuntelivat lauluja ja ketkä niitä lauloivat. Kaikki hyvät kapteenit ja perämiehet palvovat Nerthiä avoimesti, koska kukaan ei olisi niin hullu että lähtisi merelle jonkun merestä piittaamattoman laivassa.

Meren jumala on ainoa, jota Merlockissa ei oikeastaan milloinkaan ole vainottu. Marethílin kerrotaan sanoneen, että hänen kuningaskuntansa on maalla, ja hän antaa mielellään Nerthin pitää meret valtakunnan ympärillä. Tästä huolimatta uskonvainojen aikana Nerth on aina yhtynyt kirkkojen rintamaan kruunua vastaan.

Nerthin hyveitä ovat periksiantamattomuus, päättäväisyys, tyyneys, leppymättömyys, nurisemattomuus, voimakkuus, sitkeys ja rauhallisuus. Carthialaisen kalastajalaivan soutaja on siten pakostakin Nerthin mieleen.

Wenaris

Vaikutusvaltainen ja voimakas Wenariin lahko toimii tiettävästi kaikissa Merlockin kaupungeissa, mutta vain ylin papisto tunnetaan nimeltä. Hänen palvelijansa ovat varakasta väkeä; oppineita, kauppiaita ja käsityöläisiä, ja niinpä kirkko kylpee rahoissa. Wenariksen salaseuramainen verkosto on saanut kruunun vihat päälleen useaan otteeseen, koska kirkko väitetysti koordinoi kiltojen ja kauppiaiden toimintaa koko maassa, ja pystyisi halutessaan katkaisemaan kaupankäynnin tai kaivostoiminnan koko Merlockista.

Wenariin palvonnasta tiedetään hyvin vähän. Vaitiolovalojen velvoittamat palvojat eivät kertoneet mitään edes jäätyään uskonsodissa kidutettaviksi vangeiksi. Temppelit ovat ulkoapäin huomaamattomia ja salaisia, niitä saattaa sijaita kiltahuoneiden salaovien takana tai kauppojen takahuoneissa. Sisältäpäin ne ovat kuitenkin majesteettisen kalliita ja koristeellisia paikkoja jotka houkuttelisivat varkaita ja ryöstäjiä laumoittain.

Syystä tai toisesta Wenariksen kirkolla on tiettävästi taikuuden taitoja enemmän kuin muilla. Ei tiedetä lieneekö kyse siitä että Wenariin mahti olisi voimakkaampaa kuin muiden jumalien vai siitä että kirkossa harjoiteltaisiin salassa muitakin oppeja kuin palvontaa.

Uskonsodissa kaksi asiaa on tehnyt Wenariksesta mahdottoman tuhota: ensinnäkin kirkko on pieni ja palvojat taitavia – papit katoavat maan alle nopeasti ja tehokkaasti. Toisekseen kirkolla on vuosisatojen aikana kertyneitä aarteita niin paljon, että palvojat ovat voineet palkata sotilaita ja lahjoa virkamiehiä tehokkaasti. Papit ovat myös onnistuneet taistelemaan Wenariin mahdilla ritareita vastaan niin, että kaupungit ovat joutuneet lopulta kaaoksen valtaan.

Wenariksen tunnus on mystisillä symboleilla koristeltu vaaka. Merlockissa lähes kaikki vaa'at on kuitenkin koristeltu monimutkaisilla kuvioilla, joten Wenariksen vaakaa eivät ulkopuoliset voi erottaa tavallisesta.

Athair

Verisenä veljeskuntana tunnetut Athairin palvojat hakevat jumalaltaan voimaa selvitä ja voittaa taisteluissa ja sodissa. Kirkko on oikeastaan vielä salaisempi kuin Wenariksen, koska sen jäsenet kuuluvat usein kruunun ritarikuntiin tai kaupunkien kaarteihin. Julkisesti Athair onkin leimattu pelkurien jumalaksi – jumalaksi niille sotureille, jotka eivät uskalla taistella ilman jumalia.

Harva tietää kelle verisen veljeskunnan jäsenten lojaliteetti todellisuudessa kuuluu. Valojaan aatelisille he eivät tiettävästi ole yleensä rikkoneet, mutta pelätään että kultti levittäytyy ja punoo juoniaan jotakin suurempaa suunnitelmaa varten. Kuningashuone esimerkiksi pelkää athairiittien pyrkivän kaappaamaan vallan sitten, kun riittävän moni soturi on osa veljeskuntaa.

Verinen veljeskunta väittää Athairin olevan Mustan mahdin lähde. Hänen palvojansa saavat suosiota osoittamalla taistelussa voimaa, päättäväisyyttä, raivoa, rohkeutta, julmuutta, armottomuutta, kostonhimoisuutta ja epäröimättömyyttä. Veljeskunnan mukaan kuka tahansa soturi joka taistelee Athairin hyveiden mukaan selviää taistelukentillä. Siksi veljiä on vaikea erottaa ammattisotureiden joukosta, veriset hyveet kun ovat levinneet laajalle etenkin eteläisessä Merlockissa.

Athairin palvonnasta ei paljoa tiedetä. Jotkut väittävät että jokainen verta viiltävä isku on uhri veren jumalalle ja että jokainen hurmeinen sotakenttä on hänen temppelinsä. Varsinaisia palveluksiakin kuitenkin pidetään, tyypillisesti juorutaan naamioiden ja panssarien suojaamista punasilmäisistä sotilaista laulamassa karua hymniä öisellä taistelukentällä. Kaitainissa Athairinpalvonta on laajaa ja julkista.

Acrista ja Athairia pidetään joskus veljeksinä, siinä mielessä missä jumalat voivat olla veljiä keskenään. Yleensä heidät kuitenkin nähdään vihollisina tai peilikuvina. Mitä mieltä heidän palvojansa ovat, kukaan ulkopuolinen ei tiedä.

Aika ajoin ritarikuntien ja kaartien johtohahmoja on jäänyt kiinni valoistaan Athairille. Maanpetturit yleensä kuulustellaan ennen teloitusta, mutta he harvoin puhuvat jumalastaan mitään. Tämä ei johdu niinkään heidän urheudestaan tai sitkeydestään kuin siitä, että heidän jumalansa on pelottavampi kuin mikään maallinen kohtalo.

Acris

Valkoinen jumala, puhdistavan kirkkauden jumala tai pimeyden karkoittaja, Acriilla on monta nimeä. Monella tavalla hänet nähdään Athairin peilikuvana tai veljenä, ja joissakin suhteissa he ovatkin vastakohtia. Acris on valkoisen mahdin kiteytymä, ja kaikki valkoinen mahti on Acriin ilmentymää.

Yleensä Acriin palvojat ovat omistautuneet herralleen jo lapsina. Tarinoiden mukaan hänelle vihitään mieluiten kaksitoistavuotiaita poikia, mutta vanhat ämmätkin ovat löytäneet tiensä hänen oppeihinsa. Acriin tie on kokonaisvaltainen elämäntapa, eivätkä häntä palvo muut kuin hänelle omistautuneet. Hän ei siis ole minkään muun ammattikunnan suosiossa.

Mitä Acriin pojat tekevät on suuri arvailujen aihe, etenkin Krendorin ja Waldonin maaseuduilla, joissa nuoret miehet katoavat valoisina kesäöinä kukkuloille rukoilemaan. Acriitit ovat yleensä hyväkuntoisia, lihaksikkaita ja vahvoja, ja kilpailevat mielellään keskenään. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että kaikki Acriitit harjoittelevat koko elämänsä, koska heidän omien kilpailujensa voittajista tulee Acriin valittuja, jonkinlaisia sankareita taistelussa yön kauhuja vastaan – etenkin keisarikunnassa heitä pidetään suuressa arvossa. Kerrotaan, että etelämeren eteläpuolella koko Agionan valtakunta palvoo Acrista.

Acriista juorutaan paljon hyvää ja pahaa. Onnellisten tarinoiden mukaan hänen arvostamansa hyveitä ovat rohkeus, urheus, lojaalisuus, uteliaisuus, rehellisyys, iloisuus, päättäväisyys, puhtaus ja avuliaisuus. Kauhukertomusten mukaan myös suvaitsemattomuus, armottomuus, tottelevaisuus ja voimakkuus ovat hänen suosiossaan.

Kreneia

Palvojat sanovat Kreneiaa usein vapauden jumalattareksi, hengeksi, joka vapauttaa palvelijansa niin kulttuurin kuin herrojenkin orjuudesta. Laajalti häntä kutsutaan vain Krendorin metsien jumalattareksi, joka huolehtii eläimistä ja antaa puille elämän. Krendorissa elää kuitenkin sitkeä legenda siitä, että Kreneia huolehtii metsiinsä pakenevista, sillä ehdolla että he jättävät kulttuurin taakseen.

Monella tavalla Kreneia nähdään Gaersanin vastakohtana tai vastaparina – sisarena tai vaimona siinä mielessä missä jumalilla voi olla sukupuolia tai suhteita toisiinsa. Siinä missä Gaersan edustaa kulttuuria, maanviljelystä, työntekoa ja ahkeruutta, Kreneia tarjoaa vapauden kaikesta niille jotka uskaltavat sen ottaa.

Kuten monista jumalista, myös Kreneiasta kerrotaan kahta versiota. Hyvissä tarinoissa hänen palvelijansa auttavat metsään eksyneitä lapsia, elävät harmoniassa luonnon kanssa ja kunnioittavat myös viljelijöitä. Pahoissa tarinoissa hän ryöstää lapset metsiinsä, hyökkää matkalaisten kimppuun ja suojelee vain Krendorin metsien rosvojoukkoja.

Kreneiaa palvovat metsissä ja metsistä elävät ihmiset Krendorissa, läntisessä Waldonissa ja hieman myös Pohjois-Glemyrissä. Väitetään, että vaikka todellista Kreneian palvontaa on vasta alkukantainen metsissä eläminen, hänen palvojansa kokoontuvat syrjäisiin salaisiin lehtoihin kuukausittain kertomaan tarinoita metsistä. Ainoa merkittävä julkinen Kreneian palvoja on Krendorin rosvojoukkojen johtaja Raldan Regick – mutta muiden palvojien mukaan hän on ymmärtänyt vapauden jumalattaren opetukset täysin väärin.

No nyt kun kuljit läpi herran huoneen,
sä näitkö siellä yhtään jumalaa?