Hyvä taktikko tietää aina mitä on syytä tehdä. Hyvä strategi tietää milloin ei ole syytä tehdä mitään.

Tunnelma ja Tyylilaji

Marethílin perilliset on vanhan hyvän ajan fantasiakampanja, jonka on tarkoitus toimia vain hieman paremmin kuin teinifantsu toimi silloin kun teinifantsua vielä pelattiin. Tämä toimii, jos kaikilla on samanlainen käsitys siitä millaisessa genressä peliä on tarkoitus pelata. Koska yhdessä pelissä voi olla monenlaisia vaihteleviakin teemoja, on hyvä jos kaikki tiedostavat että pelin tunnelmat vaihtelevat.

Eräs Marethílin perillisten tärkeimmistä teemoista on velvollisuus. Merlockilainen kunniakäsitys on tarkka, ja on oleellisempaa tietää mitä on tehtävä kuin miksi se on tehtävä. Aatelisia velvoittaa jo aateluus itsessään (esimerkiksi Marethílin huoneen vallan ja jatkuvuuden takaaminen), kaikkia uskollisuuttaan vannoneille velvoittavat valat. Merlockissa velvollisuus ulottuu läpi sukupolvien sekä esi-isiin että jälkipolviin.

Fantasian tasosta

Periaatteessa Merlockin kuningaskunta on suhteellisen alhaista fantasiaa. Vaikka jokainen on joskus nähnyt jonkinlaista taikuutta, se kävelee vain harvoja vastaan päivittäin. Velhoja on vähän, papisto pysyy salassa, noitien voimiin ei luoteta ja mahti on yleensä näkymätöntä.

Vaikka kääpiöitä, haltioita ja muita erilaisia hirviöitä on olemassa, Merlock ja Carthia ovat käytännössä ainoastaan ihmisten asuttamia saaria. Hirviöt tapetaan tai kesytetään jos niitä löydetään, ja jos joku ritari ratsastaisi tultasyöksevällä lohikäärmeellä, se olisi ainutlaatuinen historiallinen ihme.

Tarkkaavaiselle katsojalle ihmeitä on kuitenkin kaikkialla. Taikuuden vaikutukset kuitenkin näkyvät monissa paikoissa. Marethílin huone on nähnyt vaivaa luodessaan erilaisia monumentteja pitkin kaupunkeja, ja lumottuja esineitä säästellään ja säilytetään vuosisatojen ajan. Alkemistit ja herbalistitkin ovat monien mielestä maagikoita, joiden vain väitetään vähättelevän voimaansa kuningashuoneen pelossa.

Siellä missä taikuutta on, se myös mahtavaa. Marethíl upotti sillä laivastoja ja rakensi luoksepääsemättömän hovinsa, mutta muitakin ihmeitä on nähty; koko kuningashuoneen voima on sen uskollisissa velhoissa, jotka sortavat muureja, tuhoavat satoja ja polttavat miehiä elävältä majesteetin käskystä. Kristallivuoren näkijöiden tai jumalien palvelijoiden taikuus on paljon tuntemattomampaa muttei heikkoa sekään.

Ihmeitä tapahtuu. Tavallinen kansa ei vain näe niitä. Tai kerro näkemästään ylhäisölle.

Hovin tunnelma

Korkea-arvoisten perijöiden elämä Merlockin hovissa on vaikeaa. Heillä on paljon opeteltavaa ja tehtävää, heitä vartioidaan jatkuvasti ja odotukset ovat suuria. Pukeutumisen, käytöksen, puhetavan ja olemuksen on oltava aina huoliteltuja, arvokkaita, itsetietoisia ja rauhallisia. Verbaalista näppäryyttä arvostetaan, ja taidokasta loukkausta pidetään aina osoituksena sanojansa älykkyydestä.

Vallan symbolit ovat jatkuvasti läsnä; hovimiehillä arvokkaat materiaalit, suuret huoneet, kalliit viinit ja hyvät istumapaikat kertovat arvosta. Ritarit kulkevat ritarikuntansa väreissä vaikka eivät panssareissa olisikaan, kohtelevat naisia ja ylempiään kunnioittavasti ja muistavat veljiensä kesken arvojärjestyksen ja asemansa. Palvelijat pukeutuvat arkisiin väreihin, ruskeaan, harmaaseen ja valkoiseen, ja hovitapoihin kuuluu olla huomaamatta palvelijaa millään tavalla ellei erityistä asiaa ole.

Vaikka Rautaisen ritarikunnan miehiä on kaikkialla ja he vartioivat jatkuvasti arvokkaimpia hovimiehiä, ihmisiä kuolee. Myrkyt, kätketyt jousimiehet ja yölliset hiipparit ovat menneisyydessä tappaneet yhden jos toisenkin vaikean henkilön, Marethílin ajoista laskien tusinoittain hoviväkeä. Sarethílin ja Morandin aikana hovi on hieman rauhoittunut, mutta todellista ystävyyttä ei paljoa löydy Vuorihovin muurien sisäpuolella.

Vuorihovin lapset ovat vuosisatojen aikana oppineet elämään vaikeissa oloissaan. Päivisin eletään usein yhteiskunnan ehdoilla, opitaan huolella ja kurinalaisesti opettajien ja sotureiden opetuksia. Kuitenkin kun vartijoiden silmä välttää, Marethílin linna on täynnä ihmeitä ja ilonaiheita, joita päivisin ei saa nähdä. Vaikka kellareissa ei ehkä asukaan lohikäärmettä kuten väitetään, Velhontornissa on varmasti piilotettuja hirviöitä, joille kukaan ei edes tiedä nimeä.

Kuri ja kasvatus ovat vaikeita asioita, kun puhutaan jalosukuisista lapsista. Opettajattaren ei kannata suututtaa tulevaa herttuaa, ainakaan jos lapsi osoittaa kostonhimoisuuden merkkejä. Lapsen isänkin mielipide voi olla yllättävä; toiset haluavat sukujensa vesoja kasvatettavan kuriin ja nuhteeseen, toiset eivät anna koskea lapsiinsa hellästikään. Henkeään pidättelee ainakin Rautaisen ritarikunnan arvostettu suurritari Havris Argeir, jonka kerrotaan antaneen kruununprinssi Fêríonille selkään kymmenkunta kertaa.

Kerrotaan, että kaikista linnan lapsista villein olisi ollut prinssi Sarethíl nuoruudessaan. Hänen tarkkojen korviensa sanotaan paljastaneen kaksi yritystä murhata kuningas Thewríon, mutta myös väitetään, että hän olisi varastanut rahaa kuninkaallisista kirstuista. Yksien mukaan villi lapsuus teki hänestä hyvän kuninkaan jo 15-vuotiaana, toisten mielestä kurittomuus johti skandaaliin ja Marethílin muiston häpäisyyn hänen naidessaan maalaismoukan.

Theorin ja Relian tunnelma

Merlockissa on kaksi isompaa kaupunkia, pääkaupunki Theor ja pohjoisen kauppakaupunki Relia. Vaikka hovissakin on ahdasta, nämä kaksi ovat täynnä ihmisiä ja elämää. Rahaa (kuparia ja hopeaa) käytetään yleisesti ja monenlaiset yöelämän nautinnot ja ilot odottavat halukkaita. Ihmiset ovat varakkaita, ja harva on täydellisen sivistymätön. Elämä on keskimäärin siistiä, mukavaa ja rauhallista.

Kaupungit ovat myös vaarallisia paikkoja. Ne ovat riittävän suuria, jotta niihin voi kadota vaikka nimettömänä liikkuva kruununprinssi tai suurempikin lahko wenariitteja. Rikollisia ja kapinallisia riittääkin näissä kaupungeissa.

Kesäisin Reliasta Theoriin vievällä tiellä kulkee paljon matkalaisia; kauppiaita, oppineita, maalaisia, ritareita, kuriireja, maantierosvoja ja muita. Talvella liikennettä ei juurikaan ole, kun ritaritkin lämmittelevät takkatulien äärellä. Kuriirit kuljettavat vain tärkeimmät julistukset, ja majatalot lukitsevat ovensa susien ja muiden talviyön otusten pelossa.

Maaseudun tunnelma

Merlockin maalaiset ovat yksinkertaista väkeä. Tavallinen maalaisperhe viljelee niin paljon maata kuin jaksaa, ja saa palkkioksi maaherralta tai tilanhoitajalta sen mitä jää yli. Tällainen työ ei vaadi suurta koulutusta tai sivistystä, eikä herroja juuri kiinnosta kansaa turhaan opettaakaan. Ne, joille elämä päivästä toiseen ei riitä, liittyvät usein Gaersanin kirkkoon. Mitä he sitten saavat salaisista rituaaleissaan on kuitenkin hyvä kysymys.

Matkakertomus on fantasian yleisin klisee, jolta tuskin tämäkään tuotos onnistuu väistämään. Merlockissa on tapana opettaa nuorukaiset tuntemaan maansa, ja usein tämä vaatii paljon matkustelua. Nuoret aateliset ovat myös parhaita puhemiehiä vallanpitäjien puolesta – eivät liian arvokkaita riskeerattaviksi, mutta tarpeeksi merkittäviä voidakseen puhua valtiomiesten äänellä.

Syrjäseuduilla kuninkaallinen hallinto on harvassa, ritarikunnat ja herttuoiden miehet loistavat poissaolollaan. Veronkeruun aikoihin syksyllä miehiä riittää jokaiseen kylään, mutta yleensä kaarti saapuu paikalle viikkoa rikoksen jälkeen. Piilossa katseilta metsien kätköissä, syrjäisissä kylissä ja luoksepääsemättömissä vuoristoissa tapahtuu kummia. Sinettisormus ei suinkaan aina ole ratkaisu, vaan usein myös ongelma.

Inspiraation lähteitä

Ars Magica
Belgariad
Dark Elf Trilogy
Dune
Elric: Song of the Black Sword
Mage: The Ascension, The Sorcerers' Crusade
Magician
Malloreon
Myrskyn Aika
Pendragon
Pyöreän pöydän ritarit
Quest for Glory I-IV
Seer's Tale
Tulen ja jään laulu
Varkaiden maailma

Tyyli ennen tarkoitusta.