Moredílin ja Moríl sotivat yhdeksän vuotta naljailun takia. Yhdeksän vuotta verta ja veljessotaa näppäryyksien takia kuulostaa turhalta, mutta Moredílin mukaan elämä ilman jännitystä tappaa tylsyydellä.

Lait ja Tavat

Merlock on patriarkaalinen ja konservatiivinen maa. Miehet hoitavat hallinnoinnin, taikuuden, sotimisen, kaupankäynnin, monet käsityöt ja ruuan hankinnan. Naiset joko hoitavat kotia ja kasvattavat lapsia, tai vaikuttavat miehensä kautta parhaimmillaan heidän avustajinaan. Kuningatar on ainoa nainen koko kuningaskunnassa, jolla on henkilökohtainen asema – joka sekin riippuu hänen miehestään. Poikkeuksia löytyy, ja uudistusmielisten kerätessä voimiaan vuosi vuodelta enenevässä määrin; kuningattaren ritareiksi pääsevät naisetkin, joillekin naisille on myönnetty oikeus kuninkaantaikuuteen ja vaimoihin miestensä avustajina on alettu suhtautua vähemmällä halveksunnalla.

Tapojen tuntemus ja noudattaminen on etenkin aateliston keskuudessa tärkeää. Vaikka herttuoita ja suurmestareita vahditaan etiketin suhteen tarkasti, saattavat he kuitenkin omalla käytöksellään muuttaa etikettiä. Mestari saa rikkoa sääntöjä, sanotaan. Vaikka prinsessa Meleian kohoaminen valtakunnan vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi herätti paheksuntaa, harva sitä vastaan ääneen puhui. Yleensä vanhoillisuuden suurimpina äänitorvina ovat olleet kuiningashuone Leijonan ritarikunta, mutta prinsessan väitetään muuttaneen molempia.

Uskollisuus

Merlockin ylimystön velvollisuuskäsitys on tiukka. Jokainen on velkaa sekä esi-isilleen että jälkeläisilleen. Uskollisuudenvalaa voidaankin pitää tärkeimpänä kuningaskuntaa koossa pitävänä rakenteena, koska kaikki majesteettia lukuunottamatta ovat vannoneet uskollisuutta hierarkiassa ylöspäin.

Valan asettamat velvollisuudet vaihtelevat sekä teoriassa että käytännössä asemasta riippuen, maalaisen on viljeltävä maita, toteltava herraansa ja maksettava veroja, herttuan puolustettava alaisiaan ja noudatettava majesteetin tahtoa. Herttuakunnat, porvarisuvut ja vähemmässä määrin myös ritarikuntien suurmestarisuvut ovat vuosien saatossa kasvattaneet itsenäisyyttään vaiheittain, eikä majesteetti välttämättä saa pelkän arvovallan voimalla pakotettua enää muita vallanpitäjiä ruotuun. Ritarien ohella tiukimmat valat on velhoilla – heitä myös valvotaan tarkimmin ja rankaistaan ankarimmin.

Uskollisuudenvalat ovat myös muuta kuin paperille laitettuja lakeja joiden rikkomisesta seuraa rangaistuksia. Lukuisat legendat ja tarinat kertovat sankareista, joiden suurin sankariteko oli valojen noudattaminen tilanteesta, seurauksista ja uhrauksista riippumatta. Tällaisten uhrauksien palkkioina esimerkiksi Caradorin suku on hallinnut vuosisatoja Carthian saarta ja Brenward Dêlergísin muistoa ylläpitää hänen oma ritarikuntansa. Kauppiaille ja käsityöläisille valat ehkä ovat vain sopimuksia, tai virkamiehille ja herttuoille vain vallan välineitä, mutta ritareille, kaartilaisille ja uskollisille palvelijoille jotain paljon suurempaa. Tämä siitä huolimatta, että hyvin harvoin valoilla on mitään erityistä maagista voimaa.

Aatelistavat ja etiketti

Etiketti tarkoittaa Merlockissa luonnollisesti muutakin kuin hyviä käytöstapoja. Usein etikettitaitoa käytetään mittaamaan hovin tulokkaiden syntyperää ja kotikasvatusta, sekä sillä voi saattaa toisen naurunalaiseksi tai muuten pelata tylsien päivien ratoksi hovissa. Eniten vaikutusvaltaa etikettiin on kuninkaalla, joka voi teoriassa vaikka uudelleenkirjoittaa koko säännöstön niin halutessaan. Hänkään ei kuitenkaan ole kirjoittamattomien sääntöjen yläpuolella, vaan etikettikömmähdyksistä naureskellaan hänelle itselleenkin. Kirjoittamattomat säännöt tosin monesti koskevat majesteettia eri tavalla kuin muita; majesteetti esimerkiksi ei voi myöhästyä vaikka kuinka antaisi ihmisten odottaa.

Kaikenlaista nokkeluutta ja näppäryyttä arvostetaan hovissa suuresti. Pikkumaisuus ja viisastelu eivät ole hyvässä huudossa, mutta kauniisiin sanoihin kätketty piikittely ja halveksunnan osoittaminen kohteliaisuuksien kautta ovat yleisiä tapoja. Etiketin mukaan vain suorasta loukkauksesta voi suuttua julkisesti, vihjailut ja kuiskailut on nieltävä tai kostettava kulissien takana. Etenkin aatelisilla on vapaat kädet sanoa mitä tahansa niin kauan kuin muodollisesti toimitaan kohteliaasti ja oikein – edes majesteetti itse ei voi helposti langettaa virallista tuomiota äänenpainoista tai asiayhteyksistä.

Palvelijoiden asema hovissa ei ole huono eikä hyvä; jos kaikki menee kuten pitää, hoviväen ei tarvitse huomata palvelijoita milloinkaan – itseasiassa etiketin mukaisesti palvelijoita ei saa huomata jos he tekevät työnsä hyvin. Jopa yksityinen tasavertainen keskustelu satunnaisen palvelijan kanssa on kummallista ja nöyristelevää käytöstä, ellei keskusteleminen kuulu palvelijan tehtäviin. Palveluskunnan eliitti kamarineidoista, tallimestareihin ja aseenkantajiin ovat toki aivan eri asia.

Muodollinen arvojärjestys

Merlockissa arvojärjestys on tärkeä asia, joka etenkin hovissa korostuu. Usein teoreettinen ja todellinen hierarkia ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, koska etenkin kuningasperheen jäsenet ja kuninkaalliset neuvonantajat voivat olla todellisia vallankäyttäjiä. Virallisissa tilaisuuksissa kuitenkin käytetään aina muodollista nokkimisjärjestystä. Muodollinen arvo määräytyy aina ensisijaisesti korkeimman arvonimen mukaan.

Virallinenkin arvojärjestys on kiistanalainen, esimerkiksi herttuoiden sukulaisten ja vastaavien kohdalla. Nyrkkisääntönä vaimot ovat miestensä rinnalla, ja muut sukulaiset yleensä pykälää alempana kuin sukujen päämiehet.

Kruununprinssin valta korostuu, koska tulevaa kuningasta usein valmennetaan tehtäviinsä, ja hänellä on siksi kuninkaan valtaa paljon käytössään. Kruununprinssin titteliin ovat oikeutettuja ne kuningasperheen jäsenet, joiden asema perimysjärjestyksessä ei voi heikentyä: tässä asemassa ovat ainoastaan majesteetin vanhin poika sekä kruununprinssin vanhin poika – sekä kruunaamaton perijä edellisen majesteetin kuoleman jälkeen. Arkikielessä kuitenkin vain vanhimmasta kruununprinssistä käytetään täyttä arvoa ja puhuttelumuotoa.

Vaikka naisilla voi olla arvoasema, ainoastaan kuningattarella voi olla varsinaista valtaa aseman lisäksi. He kuitenkin nauttivat asemansa tuomista muista eduista; esimerkiksi herttuatarta kohdellaan oikeuden edessä kuten herttuaa.

Vallanperimys

Merlockin valtaistuin periytyy aina vanhimman pojan vanhimmalle pojalle, paitsi milloin poikia ei ole, vanhimmalle elossaolevalle veljelle tai vanhimmalle isän veljelle. Ajoittain perimyksessä on ollut ristiriitoja ja ongelmia, joita oikeusoppineet ja esitaistelijat ovat ratkoneet. Kruunajaiset on esimerkiksi toimitettava täsmälleen tietyn kaavan mukaisesti, eikä alle viisitoistavuotiasta prinssiä voida kruunata.

Kuningatar ei milloinkaan peri kruunua itselleen. Hän säilyttää arvonsa kuolemaansa asti, mutta hänen todellinen valtansa riippuu uudesta kuninkaasta. Kun kuningas menee naimisiin ja uusi kuningatar kruunataan, uusi kuningatar nousee arvossa edellisten ohi, ottaen ainakin teoriassa kaikki kuningattaren velvollisuudet. Joskus Merlockissa on ollut samaan aikaan kolme tai neljäkin kuningatarta samanaikaisesti.

Nykyään kymmenen sukupolven jälkeen satakunta merkkihenkilöä väittää polveutuvansa suuresta kuninkaasta, näiden joukossa kaikki herttuat sekä useimmat ritarikuntien merkkimiehet. Ylhäisöllä on tapana käyttää thewrankielisiä ääntymättömiä aksentteja nimissään – tapa ei ole Merlockilainen, vaan Marethíl toi sen tullessaan. Harva kuitenkin voi todistaa verenperintönsä sen tärkeimmällä merkillä, Marethílin taikuudella. Uskotaan, että kuninkaansuvun sisäinen murha langettaa kaamean kohtalon murhaajan päälle – näin uskotaan käyneen ainakin kuningas Daerílille. Toisaalta monien, kuten kuningas Morílin, väitetään välttäneen saman kohtalon.

Merlockin hallitsijat ovat järjestyksessä Marethíl, Fêredíth, Araníl, Marnon, Moríl, Moredíl, Mêredíth, Daeríl, Miríon, Waldíor, Faríor, Thewríon, Drachnar, Sarethíl ja Morand. Näistä Moredíl, Mêredíth ja Drachnar eivät olleet laillisia kruunattuja kuninkaita. Vuonna 250 kuninkaana on Morand, ja kruununprinssinä Fêríon.

Perimysjärjestyksessä kruununprinssi Fêríonin ja hänen poikiensa jälkeen seuraavat prinssit Mêreníl ja Fêleír mahdollisine jälkikasvuineen. Heidän jälkeensä kruunu siirtyisi Morandin isän Sarethílin nuoremmalle veljelle, vanhalle prinssi Serrílille, ja lopulta hänen pojalleen prinssi Araníonille. Tiettävästi Marethílilla ei olisi Prinssi Araníonin jälkeen enää laillisia perillisiä. Juorujen mukaan tästä syystä prinssi Serríl perheineen viettää aikaansa Ralotissa, pitäytyen valtapelin ulkopuolella.

Puhuttelumuodot

Muodollisen puhuttelun tärkeys vaihtelee riippuen keskustelijoiden arvojärjestyksestä. Ylempiarvoinen voi jättää tittelit väliin niin halutessaan, mutta sitä pidetään töykeänä ja vulgaarin epäkohteliaana. Alempiarvoinen nolaa itsensä unohtamalla viralliset sanat puheidensa edestä, minkä lisäksi moisesta virheestä saatettaan jopa rankaista. Rangaistukset ovat kuitenkin pelkkiä ympäristön sosiaalisia tuomioita niin kauan kuin rikkeen tehnyt on hyvää sukua, varakas tai muuten parempaa väkeä. Vain sotilaat ja maalaiset voivat todella joutua jalkapuuhun tai ruoskittaviksi.

Ensimmäisellä kerralla henkilö mainittaessa tulee käyttää pitkän kaavan mukaista muotoa. Keskustelun edetessä voi siirtyä vapaasti lyhyempiin muotoihin, kuitenkin siten, että pelkkää nimeä ei käytetä ylempiarvoisesta henkilöstä milloinkaan.

Kaikkia muita selkeästi puhuttelijaa arvokkaampia henkilöitä puhutellaan sanalla "ylhäisyys", mutta ehdotonta käytäntöä siitä milloin esimerkiksi varakas kiltamestari on arvohenkilö suhteessa ritariin ei ole. Aatelista syntyperää olevat arvohenkilöt voivat käyttää lordin ja ladyn titteleitä; eksaktia säännöstöä tästäkään ei ole, mutta esimerkiksi herttuaperheiden jäsenet sekä suurritarit ja suurmestarit ovat oikeutettuja arvonimiin.

Kuninkaan, herttuoiden, paronien ja lordien puolisot ovat oikeutettuja käyttämään puolisoltaan periytyvää arvonimeä. Prinssien ja prinsessojen puolisot kuitenkin pysyvät vain lordeina tai ladyinä, vaikka ovatkin muodollisessa arvojärjestyksessä puolisoidensa mukaan esimerkiksi herttuattarien yläpuolella. Ritarin vaimot voivat käyttää pidättyväisesti ladyn titteliä naispuolisten ritarien tapaan.

Lait ja rangaistukset

Jokaisessa läänissä on omat lakinsa, minkä lisäksi kuninkaalla on joitakin lakeja jotka pätevät koko kuningaskunnassa. Vaikka lait eroavatkin lääneittäin, käytännössä ne ovat pääpiirteittäin samaa tavaraa kaikkialla, rangaistusten runollisuus vain hieman muuttuu matkalla. Kuninkaanlait muun muassa kieltävät maalaisia opettelemasta taistelutaitoja tai kantamasta varsijousia, kieltävät taikuuden harjoittamisen kaikilta paitsi kuninkaan nimeämiltä henkilöiltä, sekä kieltävät ratsain taistelemisen kaikilta paitsi jalosukuisilta, lyödyiltä ritareilta ja ritarikuntien kokelailta.

Kuninkaanlain ja Waldonin lain rikkomisesta tuomioita jakaa ylimpänä majesteetti, alemmat aateliset vastaavat itse omien lakiensa tuomitsemisesta. Käytännössä kaikki aateliset nimittävät tuomareita, jotka tulkitsevat tilanteen mukaan asioita. Usein tuomarit ovat suurritareita, virkamiehiä tai aatelisten sukulaisia, joille myönnetään lisätehtävä muun oheen. Tuomioista ei yleensä voi valittaa, mutta jos sana epäoikeudenmukaisuudesta kulkee lääninherralle tai kuninkaalle, niihin saatetaan kuitenkin puuttua. Yleensä rangaistukset ja tuomiot ovat hyvin tapauskohtaisia, vaikka ennakkotapaukset kirjataan ylös ja niiden perusteella yritetään luoda jonkinlaista linjaa tuomioihin.

Merlockin oikeusjärjestelmä ei usko rikollisten parantamiseen tai petturien säälimiseen. Tyrmät ovat tutkintavangeille ja kuulusteltaville pettureille, eivät rangaistus itsessään. Yleensä rangaistukset ovat ruumiillisia ja luovia; esimerkiksi ruoskimisia, käsien katkomisia, sokaisemisia tai polttomerkitsemisiä. Toisinaan tuomitaan myös sakkoihin tai korvauksiin, jotka eivät riipu maksajan varallisuudesta paitsi silloin kun kaikki omaisuus tuomitaan menetettäväksi. Sakot ovat yleensä muutamasta shillingistä sataan asti, kalliita tavalliselle kansalle, mutta mitättömiä porvariherroille.

Marethílin perintönä kuolemanrangaistukset tapaavat olla Merlockissa erittäin mielikuvituksellisia, ja yleensä ruumiit tai niiden osia jätetään julkisille paikoille varoitukseksi tuleville. Gaersanin palvojia on haudattu elävinä, Nerthin palvojia hukutettu ja Athairiitteja vuodatettu kuiviin. Myrkyttäjät on usein tapana teloittaa syöttämällä näille omaa myrkkyään, pelkurit taas syöstään kielekkeeltä alas tai muureilta vallihautaan mätänemään. Erään Theorin eteläpuolelle seivästetyn pääkallon väitetään olevan edelleenkin näytillä oleva petturi Mêredithin pää.

Hallitsijat voivat jakaa armoa omien lakiensa puitteissa. Tätä tapahtuu jonkin verran, yleensä hieman epäoikeudenmukaisista ja mielivaltaisista syistä, vakiintunutta käytäntöä ei ole. Esimerkiksi suuren kuninkaan kruunajaispäivänä on usein armahdettu rikollinen tai pari.

Noblesse oblige.